Maaleja, siveltimiä, kyniä ja hiiltä. Kuvataiteilija Aino Louhen Tampereen Pyynikillä sijaitsevalta työhuoneelta löytyy kaikkia taiteilijalle tärkeitä työvälineitä. Keskellä huonetta seisoo Louhen rakentama lähes parimetrinen kapalevystä tehty joulukuusi.
- Ensin innostuin siitä, miten joulukuusta voi koristella. Minulla oli sukkahousupalloja valmiina, ja ajattelin, että niillä koristellun kuusen voisi designistakin kiinnostunutkin ihminen kelpuuttaa kotiinsa. Joulukuusen koristeet ovat usein krääsää, mutta sukkahousupallot ovat mielestäni tyylikkäitä.
Tekniikka vain Designtorilla nähtävässä kuusessa on sama kuin Louhen edellisessä näyttelyssä Hasardimaantiede, jossa hän silppusi vanhoja maalauksiaan luoden niistä teoksia näyttelyynsä.
- En voi sanoa olevani ekotaiteilija, mutta taiteen uusiokäyttö mahdollistaa sen, ettei tarvitse koko ajan kerätä kauheaa työarsenaalia nurkkaan. Designtorille tulevan kuusen olen päällystänyt kolmioilla, jotka olen leikannut vanhoista piirrustuksistani.
Joulukuusiteoksen tekeminen oli erityisen iloinen tehtävä, sillä joulukuusi ja erityisesti sen koristeleminen on tärkeä perinne kuvataiteilijan joulussa.
- Meillä on aina ollut kotona joulukuusi. Äiti odottaa, että tulen jouluksi kotiin, jotta voimme koristella kuusen yhdessä. Viime joulukuussa olimme lomailemassa Tallinnassa ja löysimme ihania lasikoristeita vintage- ja antiikkiliikkeistä. Vaikka kuusi saikin uudet hienot koristeet, ovat parhaita koristeita kuitenkin ne, jotka muistaa lapsuudesta.
Monitaiteilija
Taiteilijan ammatti ei aina ole ollut monipuoliselle kuvataiteilijalle itsestäänselvyys. Torkkelinmäen kuvataidelukion käynyt Louhi uskoi vasta päästyään opiskelemaan Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän -osastolle, että hänestä jonain päivänä voisi tulla kuvataiteilija. Syy taiteilijana työskentelemiselle löytyi koulusta valmistumisen myötä.
- Haluan tuoda esiin sitä tapaa, millä näen tätä maailmaa. Haluan myös välittää merkityksellisiä asioita muillekin - nostaa esiin niitä helmiä sekä ennen kaikkea tuottaa iloa.
Viisi vuotta sitten kuvataiteilijaksi valmistunutta Louhea voisi kuvailla taiteen moniottelijaksi. Louhi on työskennellyt niin tilataiteen, ympäristötaiteen, piirrosten, maalausten, kuvittamisen sekä katutaiteen parissa. Lisäksi hän tekee yhdessä kollegansa kuvataiteilija Kaija Papun kanssa sarjakuvakirjoja, joita parivaljakko julkaisee oman Kaino-Kustanteen kautta. Yksi työmuoto on kuitenkin ylitse muiden.
- Siitä huolimatta, että pidän kaikista työskentelymuodoista, tilataide on niistä kuitenkin tärkein, koska tilallisuus tulee aina olemaan teoksissani läsnä. Mitä tekniikkaa ikinä käytänkin, niin rakennan kaiken aina tilan mukaan.
Paperi, tussi, muste, tarrat. Taiteilijana Louhi kuvailee itseään materiaalilähtöiseksi.
- Tykkään sekoitella ja sotkea. Sama syy kuin tykkään leipoa. Molemmissa pääsee sekoittamaan ja koskettelemaan asioita sekä tuntemaan ne materiaalit joita käytän. Rakastan myös värejä ja monet työni lähtevätkin liikkeelle väreistä myös mustavalkoisissa töissäni.
Kevättä kohti
Monipuoliselle taiteilijalle on löytynyt kysyntää niin yksityis- kuin yhteisnäyttelyihinkin. Tammikussa Louhi nähdään Tampere-talon kauden taiteilijana. Tampereen taiteilijaseuran näyttelypaikkaan tulee esille Louhen teos Maailman kaunein maailmanloppu.
Helmikuun kohdalle taiteilijan kalenteriin on merkitty mahdollinen näyttely. Kevään koittaessa Louhi puolestaan matkustaa Prahaan pitämään yhteisnäyttelyä muun muassa Kaija Papun sekä Tuomo Rosenlundin kanssa. Työhön liittyvät unelmat pitävät liikkeessä, mutta Louhi pyrkii asettamaan ne niin, että ne ovat saavutettavissa.
- Unelmoin realistisia unelmia, sellaisia joita pystyn toteuttamaan. Yksi tämän hetken unelmista on oma pitkä sarjakuvakirja, mutta senkin toivon toteutuvan piakkoin.
Aino Louheen voit tutustua tarkemmin osoitteessa ainolouhi.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti